Keppihevoset eivät ole lasten leikki

On harrastus, jota useimmat nuoret ja jopa aikuiset eivät hyväksy. Se mielletään lapselliseksi, ajan hukkaukseksi ja aivan älyttömäksi. Sitä ei edes mielletä oikeaksi harrastukseksi vaan pikkulapsien leikiksi, jota aikuiset seuraavat huvittuneena vierestä. Miksi keppihevoset mielletään tällaiseksi? Mikä keppihevosista tekee erilaisen harrastuksen niin että siitä pitää irvailla?

Syvemmälle katsottaessa kepparit eli keppihevoset on oikeasti monipuolinen harrastus. Se voidaan lukea urheiluharrastukseksi. Keppariharrastajat harjoittelevat yhtä kovasti kuin ihan minkä tahansa muun urheilulajin harrastaja. Esteillä vaaditaan nopeutta ja voimaa että pääsee jopa metrin korkuisten esteiden yli. Kouluratsastus taas on paljon rauhallisempaa ja sitä voisi verrata tanssimiseen. Keppihevosilla voi harrastaa kaikkia lajeja, mitä oikeillakin hevosilla voi.

Keppihevosharrastus ei jää vain urheiluun vaan se jatkuu käsitöiden puolelle. Kaikki keppihevospiireissä liikkuvat kepparit ovat käsintehtyjä. Vanhemmat harrastajat ovat keskittyneet juuri ompelemisen pariin. Keppihevosia tekemällä ja myymällä saattaa saada kuukaudessa hyvinkin kaksisataa euroa käteen.

Keppariharrastajat ovat hyvin verkostoituneita ja kavereita saattaa saada jopa toiselta puolelta Suomea. Melkein kaikki sosiaalisen median alueet ovat käytössä kuten Youtube ja Facebook. Erityisesti Instagramin käyttö on kasvanut. Tälle harrastukselle löytyy oma foorumi nimeltään Suomen Keppihevosfoorumi. Siellä on ilmoituksia kaikista tapahtumista ja myynnit hoidetaan yleensä sieltä kautta.

Suomessa on tuhansia  keppihevosharrastajia, mutta siltikään ulkopuoliset eivät ole saaneet oikeaa kuvaa siitä mitä teemme. Haluaisin tuoda tämän harrastuksen esille, mutta yksin siihen en pysty. Ei kukaan pysty yksin. Mutta onneksi ollaan järjestämässä ja on järjestetty suuria keppihevostapahtumia. Jokavuotiset Suomen mestaruus –kisat ja vuodelle 2016 niistä aiotaan tehdä vielä isommat. Pienempiäkin kisoja löytyy ympäri Suomea eikä nekään ole ihan pieniä tapahtumia.

Joten miksipä niin jyrkkä ei keppihevosharrastukselle? Jos hieman löystyttää sitä tiukkaa asennetta kaikkeen epätavalliseen ja niin sanotusti outoon, saattaisi tajuta mitä oikeasti tämä harrastus pitää sisällään.

------
Eli morjensta kaikki lukijat! Äikän kurssille piti tehä mielipidekirjoitus, joten valitsin aiheeksi keppariharrastuksen ja postasin sen siiten suoraan tänne blogiin ettei tää ois ihan kuollu. En tiiä millon tuun seuraavaks kirjoittelemaan tänne, koska suurin osa tallin toiminnassa on instan puolella.

Uusia hevosia

Tilasin tossa vähän yli viikko sitten foorumin Neaalta hevosen, ja se saapui sopivasti ennen juhannusta että sain otettua sen mökille mukaan. Mökille lähti myös yöllä valmiiksi tullut Levi. Sain erään toisenkin hevosen valmiiksi samana yönä, ja molempien piti mennä myyntiin, mutta ihastuin Levin ulkonäköön ja sillä oli ihana ratsastaa. Niinpä se jääkin sitten minulle.

Neaalta tilaama heppa oli todella helppo täyttää. Oli ihanaa päästä täyttämään niin helppotäyttöistä kepparia. Hevosen nimeksi tuli Halkrath N'ritja. Nimi on yautjaa ja tarkoittaa varjotanssia (ja en tiiä mitä sekin tarkottaa heh heh). En oo vielä saanu tosta lempinimeä väännettyä, että jos jollakin on ideoita, voi ilmoittaa :'D

Varmaan kaksi hevosta on tulossa myyntiin tässä lähiaikoina. Toinen on vielä ilman harjaa, silmiä ja sieraimia.

Niin ja tein myös tallille instagramin.
Löytää sielltä @khtvermillon nimellä.

Eclipsen & Caribian Knockout 15.6.

Eilen olin Eclipsen ja Caribian yhteiskisoissa, joiden teemana oli koulu- ja esteknockout. Mukana olivat Zippe ja Ansa. Ekat kunnon kisat tänä vuonna (jos ei SM-kisoja lasketa). En oo ees paljon hypänny esteitä tänä vuonna, muutaman kerran olen ylittäny 80 cm. Kuitenkin osallistuin kaikkiin esteluokkiin ja jopa metrinkin luokkaan. Zipellä tuli puhdas rata ja Ansalla yksi pudotus.

16 ratsukkoa jaetaan pareihin (kaksi ratsukkoa), joista jatkoon päässeet (jatkoon päässeitä = 8) jatkaa seuraavaan erään. Taas jatkoon päässeet (= 4) jatkavat seuraavaan erään jne. kunnes on vain enää kaksi ratsukkoa viimeisessä erässä, joista toinen voittaa Knockoutin. Kaksi ratsukkoa siis ratsastaa samalla areenalla samaan aikaan.

Selitys otettu Esssin ja Sohvin kisatopasta.

Esteknockout oli aika koominen (en osaa selittää miks), mutta todella jännittävä koska siinä tiesi, että vain toinen pääsisi jatkoon. Lopulta sitten löysin itseni finaalista ja voitin koko knockoutin, vaikka en sijoittunut tavallisissa esteluokissa kertaakaan. Ja tämä vähän ihmetytti.

Harmi vain, melkein puolet porukasta oli lähtenyt pois ennen kouluknockoutin alkamista, ja luokan päätyttyä jäljellä oli vain noin kuusi kisaajaa. Mielestäni koululuokat kruunaavat aina kisat, mutta olen huomannut, että yleensäkin porukkaa lähtee aika paljon kun koululuokat alkavat. Noh, taas oltiin Wolffanyn kanssa finaalissa, ja voitin taas.

Kisoihin oli panostettu valtavasti ja se näkyi. Knockoutien palkintona oli pokaali, loimi, kukkakimppu ja ruusuke. Lisäksi neljä ensimmäistä sijoittuivat ja saivat myöskin pokaalit ja ruusukkeet. Täytyy sanoa, että nämä kisat rökittivät SM-kisat 6-1 ja olisivat ansainneet lisää osallistujia.

Oli mukavaa jutella ja tavata uusia ihmisiä!

Hanna siellä osottelee sormellansa.

Kerrankin ilonen ilme esteillä.

Kaikkia kuvia saa vapaasti kopioida, kunhan laittaa copyt.

Plääh blogin ulkoasulle pitäs tehä jotain, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään.

Raahasin itteni ulos

...ja ratsastamaan. Kuviakin tuli ensimmäistä kertaa otettua itselaukaisulla, mutta ihan hyviä niistä tuli. Menin siis vielä lempinimettömällä (hevonen on ollut tallissa noin puoli vuotta heh) Atrocious Insanitylla. Vuoden eka ratsastus taisi olla tällä ponilla, joten virtaa riitti. Arvasin tämän jo ennen ratsastusta ja menin Zipen suitsilla, joissa on vähän vahvemmat kuolaimet.

Ensiksi ratsasti ihan perus koulujuttuja ja huomasin, että olen kyllä aika ruosteessa kuten aina talven jälkeen. Kuntokin meinas loppua kesken. En mennyt hirveästi kootussa muodossa, vaan annoin tamman venyttää askeliaan kunnolla. Kyhäsin yhden pienen pystyn, noin 30 cm, ja hyppäsin sitä sitten. En korottanut enempää koska mullekin tää oli pitkästä aikaa eka ratsastuskerta ja pohja oli vielä liukas. Eka tuli paljon kieltäytymisiä ja ohi menoja, enkä millään saanut ponia esteelle, mutta lähes 15 minuutin tappelun jälkeen se sitten suostui hyppäämään. Sen jälkeen mentiinkin vauhdilla esteen yli joka kerta, että piti ihan kunnolla pidättää. Yhtään tiputtamisia ei tullut sähläyksestä huolimatta. Lopputunnista siirsin esteen paikkaa ja laitoin kavaletin esteen jälkee. Se sitten pelotti taas ihan hirveästi, ja poni meni taas monta kertaa ohi. Lopulta sitten sekin pieni sarja onnistui kerran ja päätin lopettaa tunnin siihen.

Kuvailin vielä vähän aikaa Heliosta, koska viime kesänä olin sitä viimeksi kuvannut. Eli kaipas uusia kuvia.

Mutta olen siis tulossa SM-kisoihin koululuokkiin kisaamaan ja näyttelyyn. Esteisiin en mennyt, koska olen enemmän kouluihmisiä kuin este. Muutenkin muistan sen mun viime vuoden sähellyksen estemestaruudessa. Jäin miettimään sinne kentälle kesken radan, että mihinköhän nyt sitä seuraavaksi piti mennä :D

Tänäänkin taidan mennä ratsastamaan, kun kerran siellä on noin hyvä ilma.